HELSINKI
Takaisin Kaupunkiliikenne-pääsivulle
Helsingin raitiovaunukalusto
Helsingin raitiotiet siirtyivät nykyaikaisen vaunukaluston kevään 1999 kuluessa. Ensimmäinen uusista tyylikkäistä matalalattiaisista nivelvaunuista tuli koeajoihin marraskuussa 1998.
Ensimmäinen Variotram-vaunu koeajovaiheessa talvella 1998-1999 kuvattuna Koskelan varikolla. Kuva Antero Alku.
Helsingin Variotram-vaunu edustaa nykyaikaista raideliikennettä ja light railia. Helsingin vaunut ovat kapeita, 2,35 metriä leveydeltään. Samasta Variobahn-vaunumallista on olemassa muualla normaalin light rail -vaunun levyisiä 2,65 metriä leveitä versioita. Vaunun kiihtyvyys ja huippunopeuet ovat samat kuin metrojunilla, joskin Helsingissä sallittu nopeus on 70 km/h.
Alun perin Adtrazilta tehty vaunuhankinta osoittautui kuitenkin virheeksi. Valmistaja ei selvittänyt Helsingin rataverkon vaunulle aiheuttamaa kuormistusta, ja pian havaittiin sekä vaunun pyörissä että korissa ongelmia. Pyörät kuluivat noin 10–20 kertaa niin nopeasti kuin normaalisti raitiovaunuissa ja korissa ilmeni murtumia. VTT arvioi vaunujen eliniäksi 10–15 vuotta. HKL ja Bombardier Transportation, jolle vastuu vaunuista oli yrityskaupoin siirtynyt, tekivät vaunujen ylläpidosta sopimuksen. Sen mukaan valmistaja takaa liikenteeseen sovitun vaunumäärän ja vastaa vaunujen ajokelpoisuudesta HKL:n maksaessa vain liikenteessä olevista vaunuista sovittua ylläpitohintaa. Variotram-vaunuista myös tällä sivulla.
Variotram-vaunujen ongelmat eivät olleet maailmalla ainutlaatuisia. Samanlaisia vaikeuksia oli Siemensillä Combino-vaunujen kanssa. Siemens joutui korjaamaan satoja vaunuja ja suunnitteli Combinosta kokonaan uuden version lujuusongelmien ratkaisemiseksi.
Variotram-vaunujen ongelmien vuoksi HKL:lle syntyi vaunupula. Sen vuoksi HKL osti Saksan Mannheimista aluksi 6 käytettyä 1970-luvun Düwag-nivelvaunua vuonna 2006. Vuonna 2008 liikenteeseen tulee vielä lisää Mannheimista ostettuja vaunuja, joissa on matalalattiainen väliosa.
HKL:n toisen sarjan nivelvaunujen pidentämisestä matalalattiaisella nivelosalla on päätetty ja myös ensimmäisen sarjan käyttöiän pidentäminen ja matalalattiaosat ovat tulleet harkittaviksi.
Matalalattiaisella väliosalla varustetun Nr2-nivelvaunun prototyyppi, vaunu 80 Helsinginkadun tilapäisellä pysäkillä 30.5.2008. Kuva Antero Alku.
Variotramista saatujen huonojen kokemustsen vuoksi kokonaan uusien vaunujen hankintaa ryhdyttiin pohtimaan toisesta näkökulmasta harkitsemalla omaa vaunukonstruktiota takaamaan vaunun toimivuus Helsingin vaunujen kannalta raskaalla vanhanaikaisella radalla.
Lähtökohtana on telinivelvaunu kiinteillä pyöräkerroilla varustetun moninivelvaunun sijaan. Telit ovat vapaasti kääntyvät ja pyöräkerroissa on kiinteät akselit. Ovien kynnyskorkeus on 350 mm. Vaunun keskikäytävä nousee telien kohdalla luiskien avulla akseleiden päälle. Pyörille järjestyy kääntymätilaa podesterien avulla, eli istuinten alla lattia on keskikäytävää korkeammalla. Podesterit ovat yleinen käytäntö matalalattiabusseissa ja itse asiassa helpottavat istuutumista. Moottorit ja jarrut sijoitetaan telikehyken ulkopuolelle, koska pyörien välinen tila varataan keskikäytävälle ja telin kääntymisvaraksi. Kaikki telit voivat olla identtisiä ja siten vetäviä ja jarruttavia. Rakenne on myös modulaarinen. Vaunussa on yksi 2-telinen osa, muut osat ovat yksitelisiä. Kun yksitelisen osan ohjaamo korvataan nivelyhteellä, vaunun pituutta voidaan jatkaa rajattomasti, ja jokainen lisäpala tuo myös tarvittavan vetovoiman moottoritelin myötä.
Luonnos Helsingin uuden vaunun konsepti-ideasta.
Paluu sivun alkuun. Paluu Helsingin etusivulle. Paluu aloitussivulle.
Tämä sivu on tehty 21.6.2008 / AA. Viimeisin päivitys 21.6.2008 / AA.
