Tällä sivulla selvitetään joukkoliikenteen kielenkäytössä esiintyviä käsitteitä.
A B C D E G H I J K L M N O P R S T U V Y
Ajoitettu vaihto
Vaihtaminen joukkoliikenteessä siten, että saapuvan ja lähtevän linjan aikataulut on sovitettu toisiinsa. Katso myös järjestetty vaihto.
Automaattiajo
Raideliikenne, jossa junan kiihdytys, jarrutus ja kulunvalvonta toimivat kuljettajan ohjauksesta riippumattomina. Muut kuljettajan tehtävät ovat ennallaan, eli kuljettaja valvoo junan kulkua ja suorittaa tarvittaessa hätäjarrutuksen.
Automaattimetro
Suljettu raideliikennejärjestelmä, jossa junan kiihdytys, jarrutus ja kulunvalvonta toimivat kuljettajan ohjauksesta riippumattomina. Kuljettajan tehtävä on valvoa matkustajien poistumista ja nousua junaan ja antaa junalle liikkeellelähtökäsky kun se on turvallista. Kuljettaja tekee myös tarvittaessa hätäjarrutuksen. Automaattimetro voi toimia myös kuljettajattomana metrona. Automaattisuus ei vaikuta vuoroväliin tai liikennöintinopeuteen. Katso myös VAL.
Helsinkiä lähin automaattinen ilman kuljettajaa toimiva metro on Kööpenhaminassa. Matkustajat näkevät eteenpäin junan etuikkunasta. Kuva 23.4.2005 Antero Alku.
BOStrab (Verordnung über den Bau und Betrieb der Straßenbahnen)
Saksan valtion laki, joka säätelee kaupunkiraideliikennettä, kuten raitioteitä, pikaraitioteitä ja metroja. Laki määrää esimerkiksi pysäkkien (§ 31) ja vaunujen (§ 34) mitoitusta, turvallisuusjärjestelyitä ja järjestelmien tarkastusvelvoitetta (§ 57). Lain sääntöjä ovat mm:
Käytännössä vuonna 1938 ensi kerran säädetystä BOStrabista on muodostunut kansainvälinen kaupunkiraideliikenteen standardi, koska saksalainen ratojen ja vaunujen rakennustapa on levinnyt ympäri maailman.
Lyhenne BOStrab tulee sanoista Bau- und Betriebsordnung für Strassenbahnen.
Katso voimassa oleva lakiteksti ja BOStrab-lain historia.
BRT (Bus Rapid Transit)
Bussein toteutettu nopea joukkoliikenne. USA:ssa tarkoittaa esimerkiksi moottoriteiden bussikaistoja. Brasilian Curitibassa BRT on tehty raideliikenteen tapaan siten, että bussit käyttävät noin metrin korkuisia laitureita. Bussit ova 2-nivelisiä, ja niissä on hyvin vähän istumapaikkoja kapasiteetin maksimoimiseksi. Katso myös bussimetro.
Bussi
Bussi on puhekielen nimitys linja-autolle, eli henkilökuljetukseen tarkoitetulle kadulla ja tiellä käytettävälle ajoneuvolle. Bussi siis kulkee kumipyörin, mutta sen voimanlähteenä voi olla polttomoottori tai sähkömoottori. Katso myös johdinauto, gyrobussi, urabussi.
Bussikaista
Joukkoliikenteen käyttöön kadulta varattu kaista, jolla ei ole kiskoja. Ks. myös joukkoliikennekaista.
Bussimetro
Joukkoliikenneväylä, joka on pääosin tai kokonaan muusta liikenteestä eristetty, ja jota liikennöidään bussein. Kansainvälinen vastaava nimitys Bus Rapid Transit (BRT). Maissa, joissa työvoiman ja polttoaineen hinta on erittäin halpa, bussimetro voi olla raideliikennettä edullisempi. Oberhausenissa Saksassa on ajatus yhdistetty raideliikenteeseen. Bussimetro-nimitys tuli esiin Helsingin metron rakentamisaikaisessa kritiikissä.
CO2-päästö
CO2 on hiilidioksidin kemiallinen merkki. Hiilidioksidi on kaasu, jota vapautuu kaikkien polttoaineiden poltossa. Hiilidioksidia ei voi vähentää suodattimilla tai katalysaattorilla, vaan sitä vapautuu aina kullekin polttoaineelle ominainen määrä käytetyn polttoaineen mukaan.
CO2 on merkittävä kasvihuonekaasu, jonka määrän kasvu ilmakehässä aiheuttaa ilmakehän lämpötilan nousua siksi, että se ei estä auringon säteilyä mutta vähentää lämmön säteilyä ilmakehästä avaruuteen. Liikenne on merkittävä CO2:n tuottaja. Euroopan Unionin alueella liikenne tuottaa 20 % kaikista CO2-päästöistä, samoin Suomessa.
Joukkoliikenne on merkittävä ja ratkaiseva keino liikenteen CO2 -päästöjen vähentämisessä. Henkilöautot tuottavat noin puolet Suomen liikenteen päästöistä eli 9 % koko Suomen CO2-päästöistä. Joukkoliikenne vähentää CO2-päästöjä kahdella tavalla:
Joukkoliikenteen energiankulutus on henkilöautoa vähäisempää siitä huolimatta, että säännöllisessä joukkoliikenteessä ajetaan aina myös vajaasti kuormitettuja vuoroja. Esimerkiksi Helsingissä, jossa joukkoliikenteen paikkatarjonnan käyttöaste on 20 %, CO2-päästö henkilökilometriä kohden on joukkoliikenteessä 69 g/km ja henkilöautoilussa 165 g/km. Luku sisältään sekä ajoneuvojen että liikenneverkon ja sen ylläpidon kuluttaman energian ja päästön.
Argumentointia liikenteen päästöistä Moottori-lehdessä olleen artikkelin perusteella tällä sivulla.
Duoraitiovaunu
Raitiovaunu, joka käyttä kahta erilaista energialähdettä. Duoraitiovaunut ovat yleensä kaksivirtaraitiovaunuja, mutta sähkön ohella voidaan käyttää myös polttomoottoria. Tällaista raitiovaunua kutsutaan myös hybridiraitiovaunuksi. Dieselaggrgaatilla varustettuja raitiovaunuja on ensimmäisenä otettu käyttöön Saksassa Nordhausenissa 2004, jossa lyhyitä Combino-vaunuja varustettiin aggregaatilla. Vuonna 2006 otettiin käyttöön Regio-Citadis -vaunuja Kasselissa.
EMME
Tietokoneohjelma, jolla voidaan laskea liikenneverkossa tapahtuvan liikenteen sijoittuminen verkon väylille.
Liikenneverkko on mallitettu ohjelmaan pisteinä ja niiden välisinä linkkeinä. Pisteet ovat risteyksiä tai pysäkkejä, linkit näiden välisiä väyliä eli katuja tai ratoja. Matkustajia tulee ja poistuu verkosta pisteiden kautta. Matkojen määrä pisteiden välillä perustuu tilastotietoon, jonka pohjana ovat asukas-, työpaikka- ja asiointikohteiden määrät. Ohjelman avulla voidaan laskea myös matkojen jakautumista eri liikennemuotojen kesken. Tämä laskenta perustuu tilastotietoon siitä, miten ihmiset valitsevat, käyttävätkö he esimerkiksi autoa vai bussia.
Ohjelmalla tapahtuvan laskennan ongelma on, että laskentaprosessi on iteratiivinen, eikä laskenta välttämättä mene tasan edes riittävänä pidettävällä tarkkuudella. Laskennan epävarmuus kasvaa, kun laskentaan vaikuttavien tekijöiden määrä kasvaa, vaikka tekijöiden määrän kasvun tarkoitus olisi parantaa laskennan ja todellisuuden vastaavuutta. Laskelma ja laskennan pohjana oleva todellisuus poikkeavat toisistaan. Poikkeamaa vähennetään korjauskertoimilla, joilla periaatteessa vääristetään verkon ominaisuuksia, kuten linkin matka-aikaa.
EMME2 on yleisesti Suomessa käytössä oleva ohjelma, mutta ei ainoa tarjolla oleva. EMME2-ohjelmaa käyttävät mm. Helsingin kaupunki ja YTV.
Esikaupunkirata
Kaupunkikeskustojen raitiovaunuja raskaammilla raitiovaunuilla hoidettu taajamien välinen joukkoliikenneyhteys. USA:ssa vastaavilla radoilla oli nimityksenä interurban. Euroopassa esikaupunkiradat liitettiin usein osaksi kunnallista joukkoliikennettä, ja niiden kalusto yhtenäistyi 1970-luvulta lähtien normaaliin raitiovaunukalustoon.
Esikaupunkiradan vaunu Thielenbruchin radalta Kölnistä kuvattuna Kölnin raitiotiemuseossa Thielenbruchissa. Esikaupunkiradan keskikaupunkia verkkaisemmassa liikenteessä riitti yksi ovi vaunun keskellä.
Esimetro
Rata, joka rakennetaan ainakin osittain metroliikennettä varten, mutta jolla aluksi liikennöidään raitiovaunuin. Saksalainen Stadtbahn-järjestelmä perustui esimetron ajatuksen.
Guided bus
Ks. urabussi!
Gyrobussi
Bussi, jonka voimanlähteenä on vauhtipörä. Energiaa ladataan vauhtipyörään kiihdyttämällä sen pyörimisnopeutta. Lataus tapahtuu pysäkillä, jossa bussi kytkeytyy sähkönsyöttöön. Bussin kulkiessa vauhtipyörä käyttää generaattoria, joka antaa virtaa bussin ajomoottoreille.
Hiilidioksidi
Katso CO2!
Hybridi
Yleisnimitys joukkoliikennekalustolle, jossa on yhdistetty yleensä erillisen kaluston toimintoja. Hybridibussi ja hybridijohdinauto tarkoittavat, että bussi toimii sekä sähköllä että polttomoottorilla. Hybridiraitiovaunulla tarkoitetaan raitiovaunua, joka voi käyttää erilaisia käyttöjännitteitä tai jossa on sähkökäytön lisäksi polttomoottorikäyttö. Katso myös duoraitiovaunu sekä Regio-Citadis -hybridivaunua esittelevä sivu.
Ilmajohtovirroitus
Vaunun sähköenergia johdetaan vaunuun raiteen yläpuolelle asennetun ajolangan kautta. Raidetta ei silloin tarvitse sähkövaaran vuoksi eristää ympäristöstä, ja siinä voi olla tasoristeyksiä sekä kävelijöille että katuliikenteelle. Katso myös erillinen sivu ilmajohdosta.
Ilmarata
Maanpinnan tai katutason yläpuolelle rakennettu rata.
Uutta ilmarataa. Kööpenhaminan automaattimetro, Örestadin asema.
Interurban
USA:ssa käytetty nimitys taajamien väliselle sähkömoottorivaunuin hoidetulle raideliikenteelle. Liikenne kukoisti 1930-luvulle. Sitten auto- ja rengasteollisuus osti yhtiöiden osakekannat lopettaakseen liikenteen, jotta ihmiset eivät voisi käyttä joukkoliikennettä vaan hankkisivat autoja. Euroopassa vastaavia yhteyksiä kutsuttiin esikaupunkiradoiksi.
Jatkuva kulunvalvonta
Junien kulunvalvontajärjestelmä, jossa junan sijainti on jatkuvasti tiedossa asetetulla tarkuudella, esimerkiksi 0,5 metrin tarkkuudella. Jatkuvan kulunvalvonnan etu on, että junien ajassa mitattava etäisyys voidaan asettaa niin lyhyeksi kuin kulloinenkin nopeus ja siitä seuraava turvallinen junien etäisyys matkana sallivat. Jatkuvan kulunvalvonnan vaihtoehto on kiinteisiin opastimiin ja tunnistuspisteisiin perustuva kulunvalvonta.
Johdinauto
Sähkökäyttöinen bussi, joka saa sähköenergian kadun yläpuolelle asennetuista kahdesta ajojohtimesta. Liikennejärjestelmän osana johdinauto toimii samoin kuin polttomoottoirkäyttöinen bussi, eli se vie saman tilan, käyttää samanlaista liikenneympäristöä ja on saman kokoinen. Johdinauton etu on sähkökäytöstä johtuva ympäristöystävällisyys. Paikalliset päästöt ovat nolla ja melu on olennaisesti polttomoottoribussia alhaisempi. Johdinauton taloudellisuus riippuu energian hinnasta. Johdinauton kuluttaa energiaa vähemmän kuin polttomoottoribussi, mutta johdinautolla on kiinteä kustannus ajojohtimista. Johdinautojen kustannuksia on yskikkökustannusten sivulla. Johdinautolla ei voi korvata raideliikennettä, koska yksikkökokoa ei voi kasvattaa kuten raideliikenteessä.
Jokeri
JOukkoliikenteen KEhämäinen RadeInvestointi. Helsinkiin ja Espooseen vuonna 1990 esitetty kehämäinen pikaraitiotieyhteys Itäkeskuksesta Leppävaaraan. Yhteys toteutui 2003 bussilinjana 550. Matkustajamäärän voimakkaan kasvun vuoksi päätettiin 2008 ryhtyä suunnittelemaan vihdoin raitiotietä. Katso erillinen Jokerisivu.
Joukkoliikennekaista
Joukkoliikenteen käyttöön kadusta varattu kaista. Henkilöautoilu on kaistalla kielletty muuten kuin ryhmittymistarkoituksessa. Taksi- ja jakeluliikenne on usein sallittu. Joukkoliikennekaistat otettiin Helsingissä käyttöön 1970-luvulla, missä Helsinki on ollut edelläkävijä maailmassa. Katso myös bussikaista.
Järjestetty vaihto
Vaihtaminen joukkoliikennevälineestä toiseen niin, että tulevan ja lähtevän linjan aikataulut on sovitettu toisiinsa (ajoitettu) niin, että vaihtamiseen kuluu mahdollisimman vähän aikaa, ja pysäkkijärjestelyt on tehty niin, että minimoidaan vaihtamisessa tarvittava kävelyaika.
Hyvin järjestetty ja synkronoitu vaihto. Bussi tulee pysäkille hieman ennen raitiovaunua ja lähtee raitiovaunun jälkeen. Dortmund 12.4.2003. Kuva Antero Alku.
Kaksivirtaraitiovaunu
Raitiovaunu, jonka sähkölaitteet kykenevät käyttämään sekä raitioteillä yleistä 600-750 voltin jännitettä että huomattavasti korkeamaa rautateillä käytettyä jännitettä. Näin samalla vaunulla voidaan liikennöidä sekä raitiotieverkossa että rautatiellä. Ensimmäiset kaksivirtavaunut on otettu käyttöön Karlsruhessa 1992. Tällaista liikennöintiä nimitetään Tram-Trainiksi.
Joukkoliikennevälineen kyky kuljettaa matkustajia. Ilmoitetaan usein matkustajamääränä tunnissa.
Nopeus ei suoranaisesti vaikuta kapasiteettiin. Välillisesti se vaikuttaa siten, että nopeuden kasvaessa vuoroväli yleensä pitenee ja siten nopeus laskee linjan kapasiteettia. Ks. myös erillinen sivu kapasiteetista.
Kaluston kapasiteetti on vaunuun tai junaan mahtuva matkustajamäärä. Kun sekä bussit, raitiovaunut että metro- ja paikallisjunat ovat eri pituisia ja levyisiä, tarkoituksenmukaisin kapasiteetin mitta on henkilömäärä neliömetrillä. Kokonaiskapasiteetti vaihtelee saman kokoisella vaunulla sen mukaan, mikä on istuma- ja seisomapaikojen suhde. Tyypillisiä kaluston kapaisteetteja Euroopassa ovat :
Kaupunkijuna
Kaupunkialueen sisäiseen liikenteeseen sovellettu paikallisjuna. Eroaa yleisestä paikallisjunasta esimerkiksi pienemmän vaunukoon, pienemmän sallitun kaarresäteen ja alhaisemman huippunoepuden osalta. Kaupunkijunien sisustus voi olla myös vaatimattomampi, koska matka-aika on ajateltu lyhyemmäksi kuin yleisissä paikallisjunissa. Kaupunkijunan asemat ovat lyhyempiä kuin kaukoliikenteen tai yleisen paikallisliikenteen asemat. Jos kaupunkijunat kulkevat kaikkialla muusta junaliikenteestä eristetyllä radalla, voidaan sallia kalustolle vähäisempi törmäyslujuusvaatimus kuin yleiselle rautatiekalustolle. Saksankielisellä alueella nimitys on S-Bahn, mutta nimitys kattaa laajana myös rautateiden paikallisliikennettä. Esimerkki kaupunkijunasta: Berliinin S-Bahn.
Kaupunkirata
VR Oy:n nimitys paikallisjunaliikenteen käyttöön rakennetuille raiteille Helsingin ympäristössä.
Kiinteävälinen kulunvalvonta
Kiinteisiin opastimiin ja junan tunnistusantureihin (baliiseihin) perustuva kulunvalvonta. Kiinteässä kulunvalvonnassa junien lyhin ajallinen ja matkassa mitattu etäisyys määräytyvät kahden opastimen välisen etäisyyden eli suojastusvälin perusteella. Opastinten välin on oltava vähintään suurinta sallittua nopeutta vastaavan jarrutusmatkan pituinen, jotta liikenne on turvallista..
Kuljettajattomassa ajossa raideliikenne toimii ilman kuljettajaa. Kuljettajaton ajo ei käytännössä vähennä henkilökuluja, sillä kuljettajien sijaan tarvitaan henkiöstöä junaohjaukseen ja valvontaan. Kuljettajaton ajo on mahdollista vain täysin suljetussa järjestelmässä.
Kuljettajaton ei muuta järjestelmän kapasiteettia, mutta se laskee liikennöinti- eli linjanopeutta pidentyvien pysäkkiaikojen ja huippunopeuden laskun vuoksi.
Toiminta perustuu yleensä ajastukseen, eli seisonta-aika pysäkillä on asetettu ennakkoon. Matkustajaturvallisuuden vuoksi ovet toimivat hissin ovien tapaan, eli sulkeutuvat ovet aukeavat mikäli välissä on ihminen. Laitureiden reunalla on tavallisesti laituriovet, jotka estävät ihmisten joutumisen raiteelle kuljettajatta kulkevan junan yliajamaksi. Rata ja tunnelit on varustettava matkustajien omatoimiseen evakuointiin esim. jatkuvalla lairutilla tai tasatulla lattialla, mikäli vaunuista poistutaa päätyjen kautta.
Kutsujoukkoliikenne
Joukkoliikennepalvelu, joka on käytettävissä kutsusta, ei aikataulun mukaisesti. Kutsu tehdään esimerkiksi soittamalla liikennöitsijälle tai palvelukeskukseen, joka välittää kutsun ajojärjestelijälle. Kutsujalle ilmoitetaan ajankohta ja paikka, jossa voi nousta tarjottuun kyytiin. Ajojärjestelyn tarkoitus on yhdistää kutsuja ja käyttää siten tehokkaammin vaunujen kapasiteetti. Kutsujoukkoliikenteen haitta on palvelun mahdollisesti pitkäkin odotusaika. Sillä jotta kustannukset ja itse palvelu ei olisi sama kuin taksi, asiakkaan on suostuttava odottamaan, että samaan vaunuun saadaan muita matkustajia.
Kutsujoukkoliikenne on parhaimmillaan haja-asutuksessa, jossa kuitenkin on kysyntää niin paljon, että matkoja voidaan yhdistellä. Kutsujoukkoliikennettä on ehdotettu myös kaupunkiseuduille säännöllisen aikataulutetun joukkoliikenteen sijaan otaksumalla, että tarjonta voitaisiin optimoida kysyntää vastaavaksi siten, että kustannukset olisivat pienemmät kuin aikataulutetulla linjaliikenteellä tai palvelu olisi korkeampia kustannuksia vastaavasti parempi. Perusteena on esitetty maailmalla olevia paratransit-järjestelmiä. Esimerkiksi Helsingissä joukkoliikenteen kustannustasolla ja käyttöasteella säännöllisen joukkoliikenteen korvaaminen kutsujoukkoliikenteellä on taloudellisesti mahdotonta, vaikka tekninen kutsujen hallinta ja optimointi olisikin mahdollista. Todennäköisesti palvelutaso olisi myös pääosin huonompi.
Käyttöaste
Joukkoliikenteen käyttöaste on käytettyjen matkustajakilometrien ja tarjottujen paikkakilometrien suhde. Helsingissä käyttöaste on 20 %, mikä on hyvä arvo siihen nähden, että pääosa liikenteestä palvelee vain ruuhkasuuntaan, jolloin paluusuuntaan joudutaan ajamaan käytännössä tyhjää kalustoa.
Jossain yhteydessä käyttöasteella tarkoitetaan myös kaluston käytettävissässäoloajan ja käyttötarveajan tai hankitun kaluston määrän ja käytettävissä olevan kaluston määrän suhdetta. Tämä voidaan laskea yksittäiselle vaunulle tai koko vaunustolle. Kaluston käyttöaste on esimerkiksi 85 %, mikä tarkoittaa, että 15 % kalustosta on huollossa tai korjattavana.
Laituriovet
Kuljettajattomassa liikenteessä asemilla käytettävät laiturin reunan sulkevat ovet. Estävät matkustajia joutumasta radalle ja kuljettajattoman junan yliajamiksi. Laituriovia voidaan käyttää myös eristämään tunnelin ja aseman ilmatilat joko ilmastoinnin tai ilman epäpuhtauksien vuoksi.
Liityntäliikenne
Liityntäliikenteessä yksi matka perustuu matkan jakamiseen kahteen tai useampaan osaan. Osat ovat liityntämatka ja runkomatka sekä näiden välinen vaihto. Liityntäliikenne koostuu tavallisesti lyhyestä bussimatkasta ja pidemmästä raideliikennematkasta. Lue lisää erilliseltä liityntäliikenteen sivulta.
Linjanopeus (liikennöintinopeus)
Joukkoliikennelinjan keskimääräinen liikennöintinopeus, kun mukaan lasketaan pysäkeillä pysähtyminen ja muu liikenteen aiheuttama seisominen. Linjanopeuteen vaikuttaa eniten pysäkkien määrä ja välimatka. Vaunun huipppunopeudella on merkitystä vain silloin, kun pysäkkejä on hyvin harvoin, käytännössä harvemmin kuin 2 km välein. Linjanopeus ei anna hyvää kuvaa matkustusajasta, koska linjanopeuteen ei lasketa kävely- ja odotusaikaa.
Bussiliikenteen linjanopeus kaupunkikeskustoissa muun liikenteen seassa on 10–12 km/h ja raitiovaunuilla 10–15 km/h. Pikaraitiovaunuilla omilla kaistoillaan tai tunneliliikenteessä raitio- tai metrovaunuilla 25–40 km/h. Tärkeä syy korottaa linjanopeutta on joukkoliikenteen kustannusten vähentäminen, koska linjanopeuden noustessa tarvittava vaunumäärä vähenee.
Alla olevassa kuvassa linjanopeus huippunopeuden mukaan eri pysäkkiväleillä. Kiihtyvyys on 0,9 m/s2 ja pysäkkiaika 20 sekuntia.
LVM
Liikenne- ja viestintäministeriö.
Lähijuna
VR Oy:n nimitys paikallisjunille. Vastaavia junia ovat Saksassa S-Bahn-junat.
Maanalainen
Maanpinnan alle sijoitettu rautatie. Kalliiseen maanalaiseen rakentamiseen johtaa tilan puute kaduilla. 1950-luvulla maanalaisia suunniteltiin siksi, että kaduilta saatiin enemmän tilaa henkilöautoille. Ensimmäinen maanalainen rautatie avattiin Lontoossa 1863, ja käyttövoimana oli höyry. Sähkön käyttö 1800-luvun lopulla teki maanalaisten leviämisen mahdolliseksi, koska radat eivät enää tarvinneet tuuletusta.
Katso myös erillinen sivu Mikä on metro.
Maanalaista tunnelia Kööpenhaminan automaattimetrosta. Tunnelin valaiseminen on harvinaista, mutta Kööpenhaminassa matkustajat pääsevät katsomaan junan etuikkunasta.
Matka
Henkilön (matkustajan) siirtyminen lähtöpaikan ja määränpään välillä. Joukkoliikenteen matka voi koostua yhdestä tai useammasta noususta. Matka on esimerkiksi siirtyminen kodista työpaikkaan. Jos matkan vaiheet ovat kävely liityntäbussipysäkille, matkustaminen liityntäbussissa, kävely metrolaiturille, matkustaminen metrossa, kävely raitiovaunupysäkille, matkustaminen raitiovaunulla ja kävely työpaikalle, matkaan sisältyy 3 nousua ja 2 vaihtoa sekä liityntäkävelyt matkan molemmissa päissä. Matka on verrannollinen henkilöautolla suoritettavaan matkaan, nousu ei ole verrannollinen henkilöautomatkaan.
Usein joukkoliikenteen ilmoitettu matkamäärä on todellisuudessa nousujen määrä, koska nousut on helppo tilastoida. Matkojen tilastointi edellyttäisi esim. sitä, että lippujärjestelmä rekisteröi yksilöllisesti saman lipun käytön peräkkäiset nousut. Esimerkiksi avorahastuksen vuoksi tämä ei ole mahdollista, jolloin matkaan kuuluvien nousujen määrä saadaan selvitetyksi vain haastattelemalla.
Matkatuotos
Väestön liikenteeseen synnyttämä matkamäärä. Kokonaismatkatuotos on tarkastelualueen koko väestöstä kertyvä matkamäärä. Suhteellinen matkatuotos on yhden henkilön keskimäärin tekemien matkojen määrä. Esimerkiksi Suomessa jokainen asukas tekee keskimäärin noin 3 matkaa päivässä, joista joukkoliikennematkoja on alle yksi matka ja kävely tai pyöräilymatkoja noin puoli matkaa. Loput ovat henkilöautomatkoja. Suhteellinen matkatuotos vaihtelee asuinpaikan ja henkilön iän mukaan.
Matkustusaika
Se aika, joka joukkoliikenteen matkustajalta kuluu matkaan lähtöpisteen ovelta päätepisteen ovelle. Tärkeimmät matkustusaikaan vaikuttavat tekijät ovat kävelymatkan ja odotusajan pituus. Matkustusaika on joukkoliikenteen nopeuden mittari. Joukkoliikennevälineen nopeus eli linjanopeus vaikuttaa vain osaan matka-ajasta. Yleensä korkea linjanopeus pidentää kävely- ja odotusaikaa ja usein koko matkustusaikaa. Linjanopeus ei mittaa joukkoliikenteen palvelun vaan liikennevälineen nopeutta. Katso myös erillinen sivu matka-ajasta.
Metro
Yleisnimitys pääosin maan alle rakennetuille raideliikennejärjestelmille tai järjestelmien osille. Metro-nimitys ei määrittele vaunujen kokoa tai leveyttä, raideleveyttä, virroitustapaa, junakokoa tai liikenteen ohjausjärjestelmää. Metroiksi nimitetyt järjestelmät ovat yleensä täysin muusta liikenteestä eristettyjä, eli niillä ei ole tasoristeyksiä tieliikenteen tai muun raideliikenteen kanssa. Tunneleiden ohella metrot voivat olla rakennetut ilmaradoiksi katutason yläpuolelle. Saksassa metroja kutsutaan U-Bahniksi, USA:ssa Subwayksi, Englannissa Undergroundiksi ja Ruotsissa Tunnelbanaksi.
Katso myös erilliinen sivu Mikä on metro.
Metro-nimitys on peräisin Pariisin metrosta, jonka nimeksi annettiin vuonna 1900 Le Métropolitain.
Nauhakustannus
Raiteen, ilmajohdon tai sivukiskon sekä sähköasemien ja opastinjärjestelmän kustannus. Toisin sanoen radan kustannus riippumatta siitä, mihin rata on rakennettu. Radanrakentamiskustannuksista puhuttaessa on määriteltävä, sisältyykö niihin nauhakustannus vai ei.
Nousu
Liikennevälineen käyttöä kuvaava mittari, joka tarkoittaa yhden matkustajan nousua pysäkiltä bussiin, raitiovaunuun, metroon, junaan tai muuhun liikennevälineeseen. Nousu on eri asia kuin matka, joka voi koostua myös useasta noususta, vaikka matka voi olla myös yhden nousun matka. Nousu ei ole verrannollinen henkilöautomatkaan, koska nousu voi olla vain osa matkasta.
Usein joukkoliikenteen käyttömäärän sanotaan olevan matkoja, vaikka ilmoitetaan kirjattujen nousujen määrä. Tämä johtuu siitä, että nousuja on helppo tilastoida laskemalla vaunuihin nousevia matkustajia, mutta matkojen tilastointi edellyttää käytännössä haastattelututkimusta, koska yleensä lippujärjestelmät eivät kykene rekisteröimään lipun käyttäjän matkan vaiheita ja siten vaihtoja ja matkan nousujen määrää.
Nurmirata
Nurmetettu rata, käytetään usein raitioteillä ympäristösyistä. Nurmiradan etuna ovat:
Nurmirataa Saksan Freiburgissa.
Odotteluaika
Liikennetekniikassa käytössä oleva käsite, joka tarkoittaa aikaa, jonka matkustaja käyttää kotona tai työpaikassa odottaakseen hetkeä, jolloin hän lähtee kävelemään liikennevälineeseen päästäkseen. Odotteluaika ei ole odotusaikaa pysäkillä. Odotteluaika on liitetty yleensä vain joukkoliikenteeseen, koska joukkoliikenne toimii aikataulun perusteella. Sitä, että henkilöauton käyttäjä joutuu myös vastaavalla tavalla sovittamaan lähtöaikaansa määränpään perilläoloajan mukaan, ei ole katsottu tarpeelliseksi lukea automatkan osaksi. Automatkan osaksi ei myöskään lasketa aikaa, jonka autolla matkustaja voi joutua odottelemaan määränpäässä matkan jälkeen siitä syystä, että ajomatkaan kuluvan ajan ennakoimattomuuden vuoksi ajomatkaan on varattava aikaa enemmän kuin siihen todennäköisesti kuluu aikaa.
Oviautomatiikka
Ovien sulkeutuminen automaattisesti. Esimerkiksi HKL:n raitiovaunuissa ovet sulkeutuvat muutaman sekunnin kuluttua siitä, kun ovissa olevat valokennot ovat viimeksi havainneet valonsäteen katkeamisen.
Paikallisjuna
Lyhytmatkaiseen, yleensä seudun sisäiseen liikenteeseen tarkoitettu junayhteys. Pysähdysväli tavallisesti 1–3 km. Suomessa VR Oy nimittää paikallisjunia lähijuniksi.
Paineilmaraitiovaunu
Paineilmaa käytettin raitiovaunuissa energiamuotona 1800-luvun lopulta lähtien ennen sähköistyksen yleistymistä. Paineilma oli vaihtoehto hevosten ja höyryvoiman käytölle. Koska paineilma käytössä jäähtyi voimakkaasti, paineilmaraitiovaunuissa käytettiin pientä hiilipolttoista lämmitintä paineilmakoneen jäätymisen esämiseksi. Tietoa Pariisin paineilmaraitiovaunuista tästä linkistä.
Pakkokäyttäjä
Pakkokäyttäjä tai pakkomatkustaja on henkilö, joka ei voi tai ei halua käyttää henkilöautoa. Tällöin ainoaksi liikkumistavaksi jää joukkoliikenteen käyttö. Joukkoliikenteen pakkokäyttäjiä on aina enemmän kuin neljännes väestöstä. Lisää tietoa erillisellä sivulla.
Paratransit
Kokonaan tai osittain kutsuohjattu ja vain osittain pysyviä reittejä käyttävä joukkoliikenne.
Suomenkielinen nimitys esim. reittitaksi tai kutsujoukkoliikenne. Paratransit-järjestelmät ovat yleisiä kansantalouksissa, joissa työvoimakustannukset ovat alhaiset ja yhteiskunnan organisoituminen vähäistä. Paratransit-järjestelmissä käytetään usein pakettiautoja tai pienoisbusseja, joiden kapasiteetti on parhaimmillaan alle 20 matkustajaa, minkä vuoksi työn hinnan nousu tekee paratransitin taloudellisesti mahdottomaksi.
Venäjällä on näkyvissä paratransitin kehittyminen järjestäytyneen joukkoliikenteen suuntaan. Yksittäisistä yrittäjistä on siirrytty usean auton yhtiöihin, joissa kuljettajat ovat työsuhteessa eivätkä itsenäisiä yrittäjiä. Bussien koko on kasvanut, reitit ovat vakiintuneet pysyviksi linjoiksi, on luotu lippujärjestelmiä ja viranomaiset ovat ryhtyneet valvomaan ja sääntelemään toimintaa. Esimerkiksi vaatimalla pysäkkien käyttöä ja kaluston katsastusta. Venäjällä oli hyvin organisoitu viranomaisten hoitama joukkoliikenne, mutta sosialismin romahtaminen romahdutti laajasti myös joukkoliikenteen rahoituksen ja hoidon. Toisaalta lähes täydellinen markkinaliberalismi loi tilaisuuden kelle hyvänsä hankkia istuimin varustettu pakettiauto, jolla sai kilpailla julkisesti rahoitetun joukkoliikenteen kanssa esimerkiksi ajamalla ”virallisen” bussin edellä poimimassa pysäkeiltä matkustajia.
Pikaraitiotie
Raitiotie, jonka suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota vaunujen esteettömään kulkuun ja siten vaunun nopeuteen linjallaan eli linjanopeuteen. Tämä tapahtuu vähentämällä muun liikenteen vaunun kululle aiheuttamaa haittaa, kuten odotusta risteyksissä ja liikennevaloissa, turhien pysähdysten välttämistä, pysäkkiaikojen lyhentämistä sekä suuren nopeuden sallivaa radan rakennetta. Katso lisää pikaraitiotien olomuodoista.
PSA
Euroopan unionin säätämä Joukkoliikenteen palvelusopimusasetus, joka astuu voimaan 3.12.2009. PSA on asetus, ei direktiivi. Siten PSA on voimassa lakina myös Suomessa voimaantulonsa jälkeen. PSA:n keskeinen sisältö on, että silloin, kun yhteiskunta tukee joukkoliikennettä, tuen saannin on perustuttava avoimeen menettelyyn, jossa kaikilla liikenteenharjoittajilla on mahdollisuus saada tuettu liikenne hoidettavakseen. PSA säätää, että joukkoliikenteen järjestämisestä ovat vastuussa toimivaltaiset viranomaiset – siis eivät liikennettä hoitavat yritykset – jotka päättävät tarjonnan laajuudesta ja palvelutasosta. Viranomainen voi kuitenkin päättää antaa liikennöintilupia myös markkinaehtoisesti toimivalle liikenteelle. PSA:n soveltamisesta Suomessa säädetään kansallisella lailla, mitä varten valmistellaan joukkoliikennelakia. Suomen YTV-alueen joukkoliikenteen tilaaja-tuottaja -malli on ollut yksi esikuva PSA:n valmistelussa.
Päästö
Päästö tarkoittaa yleisesti jonkin järjestelmän ympäristöönsä päästämiä ilmiöitä, kuten kaasuja, hiukkasia tai muita aineita sekä ääntä, tärinää tai valoa. Liikenteellä on myös päästöjä, ja liikenteen päästöt ovat keskeinen liikenteen haitta mutta myös keskeinen ihmisten kokema päästöhaitta yleensä. Liikenteen päästöjen merkittävyys johtuu siitä, että liikenne on kaikkialla hyvin lähellä ihmistä, jolloin myös liikenteen päästöt ovat lähellä. Siten päästöt ovat voimakkaita ja niiden haittavaikutukset suuria, vaikka päästöjen kokonaismäärä ei olisi suuri. Esimerkiksi pakokaasut tulevat muutaman metrin päässä ihmisestä ja vaikuttavat voimakkaammin kuin voimalaitoksen päästöt, jotka pääsevät ilmaan korkeasta savupiipusta kaukana ihmisistä. Katso myös CO2!
Raideleveys
Raiteessa olevien kiskojen yläosan sisäpuolelta mitattu kiskojen välinen etäisyys. Katuradalla käytetyn urakiskon tapauksessa raideleveys on kiskourien ulkoreunojen välinen etäisyys. Katso myös erillinen sivu raideleveydestä! Huom: raideleveys ja raideväli ovat eri asiat!
Raideliikennekerroin
Kokemusperäinen kerroin, joka kuvaa joukkoliikenteen matkustajamäärän nousua, kun siirrytään bussiliikenteestä raideliikenteeseen. Raideliikennekerroin on vähintään 1,3–1,5, mutta myös huomattavasti suuremmista kertoimen arvoista on kokemusta. Raideliikennekerroin toimii myös kääntäen, eli sillä voidaan kuvata käyttäjämäärän laskua, jos raideliikenne muutetaan bussiliikenteeksi.
Raideväli
Kahden vierekkäin olevan raiteen keskikohtien välinen etäisyys. Autotekniikassa raideväli tarkoittaa samalla akselilla olevien pyörien keskilinjojen välistä etäisyyttä.
Raitiovaunu, Raitiotie
Yleisnimitys kiskoliikenteelle, joka voidaan sijoittaa kadulle. Nykyään raitiovaunut ovat sähkökäyttöisiä, ja ottavat sähkövirran ilmajohdosta. Kadun ohella raitiovaunut voivat kulkea myös tunneleissa, ilmaradoilla ja erillisillä omilla ratalinjoillaan. Katso lisää raitiotien olomuodoista.
Raitiovaunukaista
Pelkästään kadulla kulkevan raitiotien käyttöön varattu kaista. Muun liikenteen pääsy kaistalle voi olla estetty korokkeella tai reunakivivallilla. Raitiovaunukaista on kuitenkin päällystetty, jolloin sitä voivat käyttää hälyytysajoneuvot. Ks. myös joukkoliikennekaista.
Ratahallintokeskus
Lyhenne RHK. Valtion virasto, jonka tehtävä on rakentaa ja ylläpitää valtion omistama rautateiden rataverkko. VR-yhtymä ei siis omista rataa, vaan maksaa RHK:lle ratamaksua rataverkon käytöstä. Rataverkon ja liikennöinnin erottamisen tarkoitus on asettaa rautatie- ja maantieliikenne samanlaiseen tilanteeseen, jossa liikennöitsijä ei omista ja ole vastuussa väylästä, vaan maksaa siitä vain väylän käytön perusteella.
Ratamaksu
Korvaus rataverkon käytöstä. Ratamaksu koostuu perusmaksusta ja rataverosta. Korvauksen perustana on tonnikilometri. Henkilöliikenteessä ratamaksuon 0,1289 senttiä. Tavaraliikenteessä ratamaksu on diesel- ja sähkvetureiden vetämille junille eri suuri. Sähköllä hinta on 0,1727 snt ja dieselillä 0,2227 snt. Kerava–Lahti -rataosalta peritään lisäksi erityinen investointivero joka on snt/tonnikilometri.
Reittitaksi
Joukkoliikenneväline, usein pienoisbussi tai sellaiseksi kalustettu pakettiauto, jolla on vakioreittiosuus, mutta joka jakaa kuitenkin matkustajat heidän ilmoittamiin osoitteisiinsa. Reittitaksi kerää matkustajia lähtöpisteessään, esimerkiksi lentokentällä, ja lähtee kun vaunu täytty. Hintana on käteismaksu, jonka suuruus asettuu joukkoliikenteen kertamaksun ja taksimaksun välille. Reittitaksilla voi myös olla aikataulu ja vakioreitti, jolla se kerää asiakkaita kunnes vaunu täyttyy. Suomessa reittitakseja on käytössä lentokentillä ja rautatieasemilla. Katso myös paratransit.
RER-juna
Ranskan rautateiden hoitama paikallisjunaverkosto Pariisin alueella. Pariisin keskustassa nämä 2-kerroksiset junat kulkevat enimmäkseen tunneleissa.
RHK
Katso Ratahallintokeskus.
Satunnainen vaihto
Vaihtaminen joukkoliikennevälineestä toiseen ilman, että aikatauluja tai pysäkki-/asemajärjestelyitä on suunniteltu vaihtaminen huomioon ottaen. Keskimäärin satunnaiseen vaihtoon kuluu aikaa puolet sen linjan vuorovälistä, johon vaihdetaan, sekä kävelyaika tulo- ja lähtöpysäkkien välillä.
Sivukiskovirroitus
Vaunun sähköenergia johdetaan vaunuun raiteen vieressä olevan kolmannen kiskon, virtakiskon välityksellä. Virtakisko on noin 30 cm:n korkeudella, joten se aihettaa läheisyyteensä sähkövaaran. Sen vuoksi sivukiskovirroitteinen rata on eristettävä ympäristöstään. Katso myös erillinen sivu sivukiskosta.
S-juna: katso S-Bahn.
S-Bahn
S-Bahn (Schnell Bahn) on yleisnimitys Saksan rautateiden (DB, Deutsche Bahn) paikallisjunaliikenteelle. S-Bahn-linjoja on monissa Saksan kaupungeissa. Tavallisesti ne ovat sähkökäyttöisiä, mutta virroitustapa voi olla sivukisko (esim. Berliinissä) tai ilmajohto. S-Bahn-junat kulkevat usein tunneleissa suurten kaupunkien keskustoissa. Karlsruhessa S-junia ajetaan 2-virtajärjestelmän raitiovaunuilla. Pariisissa vastaava järjestelmä ovat Ranskan rautateiden (SNCF) RER-junat.
S-Bahn-juna Berliinissä, sivukiskovirroitus. Junat ovat samanlaisia kuin Helsingin 200-sarjan metrojunat. Karlsruhessa S-junat ajetaan raitiovaunukalustolla, joten ne voivat kulkea keskustassa myös kaduilla.
Stadtbahn
Pikaraitiotien nimitys Saksassa. Stadtbahnin määritys syntyi 1960-luvulla ratkaisuna maanalaisten (metrojen) korkeisiin kustannuksiin. Stadtbahnin idea oli rakentaa raideliikenne kaupungin keskustassa maan alle, mutta heti ydinkeskustan ulkopuolella kadulle tai erillisradalle. Alkuperäinen ajatus oli, että Stadtbahn-radat voisivat toimia "esimetroina". Rata rakennettaisiin sellaiseksi, että siinä voisi myöhemmin liikennöidä raskaalla metrokalustolla. Mutta aluksi liikennöitäisiin tavallisin tai hieman kookkaimmin ja nopeammin raitiovaunuin. Lue lisää erilliseltä Stadtbahn-sivulta.
Suljettu järjestelmä
Raideliikennejärjestelmä, jolla ei ole yhteyttä muihin raideliikennejärjestelmiin. Täysin suljetulla järjestlemällä ei ole liittymäkohtia myöskään muihin liikenteen järjestelmiin, eli radalla ei ole tasoristeyksiä tai jalankulkua raiteen yli eli laituripolkuja.
Sumppuuntuminen
Bussliikenteen yleinen ongelma, kun vuoroväli on liian tiheä. Sumppuuntumisessa myöhemmin lähtenyt vuoro saavuttaa edellisen, koska edellisellä menee pitkä aika pysäkillä kerätessään matkustajia, kun myöhemmin lähteneellä vuorolla ei ole matkustajia kerättävänään. Ongelma esiintyy myös raitioliikenteessä, jota ajetaan bussin tavoin ilman aikataulun täsmäytystä. Pysäkkikohtaisten aikataulujen noudattaminen poistaa ongelman.
Synkronoitu vaihto
Vaihtaminen joukkoliikennevälineestä toiseen siten, että vaihdon onnistuminen on varmistettu niin, ettei lähtevä vaunu lähde ennen kuin tuleva vaunu on saapunut ja siitä tulevat vaihtavat matkustajat ovat ehtineet lähtevään vaunuun. Järjestetty ja synkronoitu vaihto on paras tapa järjestää vaihto, eikä vaihto pidennä matka-aikaa juuri yhtä pysäkillä pysähtymistä pidempään.
Tasatahtiaikataulu
Aikataulujärjestelmä, jossa vuorovälit ovat kaikilla linjoilla samat tai saman ajan kerrannaiset. Tasatahtiaikataulun etu on, että linjaverkolle on helppo järjestää vaihtopaikkoja, joissa eri linjojen vaunut kohtaavat yhtä aikaa ja vaihdot linjoilta toisille ovat ilman odotusta nopeat. Tasatahtiaikataulu voi olla myös vakiominuuttiaikataulu. Useissa keskieurooppalaisissa joukkoliikennejärjestelmissä noudatetaan 10 minuutin tasatahtiaikataulua.
Tilaaja-tuottaja -malli
Joukkoliikenteessä tilaaja-tuottaja -maali tarkoittaa, että on organisaatio (tilaaja) joka suunnittelee liikenteen ja
tilaa likennöinnin sitä harjoittavilta yrityksiltä (tuottajat). Tilaajan ja tuottajan välinen liikennöintisopimus voi olla kiinteähintainen, jolloin tilaaja pitää lipputulot ja maksaa tuottajille sovitun korvauksen matkustajamääristä riippumatta. Sopimus voidaan tehdä myös niin, että tuottaja saa pitää lipputulot, jolloin tilaaja ei maksa tuottajalle muuta korvausta tai mikäli lipputulot eivät kata kuluja, tilaaja maksaa korvauksen, joka kattaa osan kuluista ja lipputulot loppuosan. Suomessa tilaaja-tuottaja -maalin mukainen joukkoliikenne on Helsingissä, Turussa ja YTV-alueella.
Tram-Train
Nimitys raitioliikenteelle, joka ulottuu kaduilta rautateiden raiteille. Käsite on syntynyt Karlsruhessa ja tullut kuuluisaksi 1990-luvun alussa, jolloin Karlsruhe hankki ensimmäiset kaksivirtavaunut, jotka toimivat sekä rautateiden että raitioteiden ilmajohdon jännitteellä. Samanlaista liikennettä on suunniteltu Tampereelle nimellä Tam-Train.
Tunnelbana
Ruotsalainen nimitys maanalaiselle tai metrolle. Ruotsissa on
maanalainen vain Tukholmassa.
Työssäkäyntialue
Työssäkaäyntialue on se alue jonka sisällä matkustetaan päivittäin kodin ja työpaikan välillä. Nykyisin työssäkäyntialue on kaupungin rajoja merkittävämpi alueen rajaus, joka muodostuu useista kunnista.
U-Bahn
Yleisnimitys ainakin osittain maan alla kulkeville raideliikennejärjestelmille Saksassa. Suurin osa U-Bahneista (U=Unterirgrund) on pikaraitiotiejärjestelmiä, joiden perustana on 1960-luvulla syntynyt Stadtbahn-konsepti.
Urabussi
Bussi, joka ainakin osalla reittiään kulkee pakko-ohjauksessa siten, ettei kuljettajan tarvitse ohjata bussia ohjauspyörästä. Esimerkkejä urabussista: Essen, Nancy. Lue näistä Urabussi-sivulta.
Urabussi Nancyssa. Pakko-ohjaus tapahtuu katuun upotetun kiskon avulla.
Vaihto
Joukkoliikennematkan osa, jossa matkan aikana vaihdetaan vaunusta toiseen. Vaihto on esim. siirtyminen liityntäbussista metroon tai vaihtaminen raitiovaunua linjalta toiselle linjalle. Vaihdot voivat olla satunnaisia, ajoitettuja, järjestettyjä tai synkronoituja. Vaihto on merkittävä joukkoliikennematkan haittatekijä, minkä vuoksi vaihtoja tulee välttää ja pakolliset vaihdot tulee järjestää mahdollisimman vaivattomiksi, mieluiten synkronoiduiksi. Verkko tulee suunnitella niin, että enemmän kuin kahden vaihdon matkoja ei ole tarpeen tehdä ja suurimman osan matkoista tulee olla vaihdottomia. Suomessa liikenne-ennusteissa vaihdon katsotaan vastaavan 5 minuutin matka-ajan pidennystä sen lisäksi, miten paljon vaihto todellisuudessa pidentää matka-aikaa.
Vakiominuuttiaikataulu
Aikataulujärjestelmä, jossa vuorojen lähdöt toistuvat aina samoilla tunnin minuuttiluvuilla. Vakiomiuuttiaikataulu voidaan tehdä tasatahtiaikatauluna, jolloin vuoroväli on aina sama tasaminuuttiluku, kuten 5, 10 tai 15 minuuttia. Tällöin ei matkustaja käytännössä enää tarvitse aikatauluja, koska on helppo muistaa vuorovälin pituus ja ensimmäinen tunnin lähtöminuutti. Tämän jälkeen on aina tiedossa lähtöaika.
VAL
Ranskalaisen Matra-nimisen yrityksen 1980-luvun alussa kehittämä 2-akselisin kumipyörin varustetuin vaunuin toimiva kuljettajaton kevytmetrojärjestelmä. Junapituudet ovat 1–2 vaunua eli 26–52 metriä. Kapsiteetilataan VAL-metrot vastaavat raitiotietä, mutta rata- ja asemakustannukset ovat raskaiden metrojen luokassa. VAL-metroja on käytössä (vuonna 2008) 8 kappaletta, joista 5 Ranskassa.
Kirjainlyhenne VAL tuli alunperin sanoista Villeneuve d'Ascq à Lille Ranskan Lillen kaupunkiin 1983 rakennetun ensimmäisen linjan mukaan. Nykyään kirjainten on päätetty tarkoittavan Véhicule Automatique Léger eli automaattinen kevytajoneuvo. Tuotteena VAL on nykyään (2008) Siemensin omistuksessa.
VAL englanninkielisessä Wikipediassa.
Vuoroväli
Kahden peräkkäisen joukkoliikenteen vaunun tai junan välinen aikaero. Vuoroväli ratkaisee linjan tai radan kapasiteetin yhdessä vaunun tai junan matkustajakapasiteetin kanssa.
Väestötiheys
Tavallisesti asukkaiden
määrä pinta-alaa kohden, mutta voi sisältää sekä asukkaiden että työpaikkojen määrän. Kun tarkoitetaan nimenomaan asukkaita, puhutaan asukastiheydestä. Väestötiheys on joukkoliikenteen tarpeen ja mitoituksen kannalta keskeinen tekijä, koska matkatuotos määräytyy asukas- ja työpaikkamäärän perusteella. Joukkoliikenteelle merkittävää on kuitenkin vain väestötiheys joukkoliikenteen vaikutusalueella eli kävelyetäisyydellä pysäkeistä, asemista tai liityntäliikenteestä, jos liityntäliikenne on yksilöllistä liikennettä, kuten autoilu, moottoripyöräily tai polkupyöräily. Siksi esimerkiksi kaupungin keskimääräinen väestötiheys on merkityksetön joukkoliikenteen mitoitukselle, koska tiheyden laskenta sisältää myös laajat viheralueet sekä alueet, joilla ei ole joukkoliikenteen palvelua.
Väsymislujuus
Väsymislujuudella tarkoitetaan sitä aineen sisäistä jännityksen arvoa, jolla aine kestää murtumatta äärettömän määrän kuormituskertoja. Kun jännitysarvot ovat väsymislujuuttaa suurempia, aine murtuu tietyn kuormituskertamäärän jälkeen. Murtolujuus on se jännityksen arvo, jolla aine murtuu jo ensimmäisellä kuormituskerralla.
Väsymislujuus on tullut ajankohtaiseksi joukkoliikenteessä Combino- ja Variobahn-mallisten raitiovaunujen yhteydessä. Molempien vaunujen korirakenteen havaittiin kestävän vain muutaman vuoden käyttöä. Vaunujen rakenne on sellainen, että vaunuun kohdistuvat voimat aiheuttavat väsymislujuuden ylittäviä jännitysarvoja.
Combino-vaunut valmistaja Siemens korjasi muuttamalla vaunun rakenteen sellaiseksi, että koriin kohdistuvat voimat ja niiden aiheuttamat jännitykset pienenivät.
YHTALI
Tiehankkeiden kannattavuuden perustelemiseksi kehitetty laskentamenetelmä, YHteiskuntaTAloudelLInen kannattavuuslaskelma. Laskelma perustuu ajatukseen siitä, että uuden tien hyöty entiseen nähden on aiempaa suurempi ajonopeus. Uuden nopeamman tien oletettu hyöty siis on lyhyempi matka-aika vanhan tien käyttöön verrattuna. Jotta tätä ajateltua hyötyä voidaan verrata tien rakentamisen kustannuksiin, matka-aikaerolle annetaan raha-arvo, jota verrataan kustannuksiin. YHTALI-laskelmassa arvioidaan rahana myös polttoaine-, ajoneuvo-, onnettomuus- ja ympäristökustannuksia, mutta rahaksi muutetun ajan osuus lasketuista hyödyistä on 70–90 %.
YHTALIn aikahyötyperiaate on kyseenalaistettu kansainvälisesti. Toteutettujen hankkeiden lasketut aikahyödyt eivät ole toteutuneet. Liikenteen nopeuden kasvua ei käytetä matka-ajan lyhentämiseen vaan matkan pituuden kasvuun. Samassa ajassa matkustetaan pidemmälle, jolloin liikenteen suorite ja kustannukset tosiasiassa kasvavat, eikä synny mitään hyötyä. Toinen havaittu vaikutus on uuden tien ruuhkautuminen ja matkanopeuden aleneminen laskelmissa oletetusta. Ruuhkautuminen on seurausta liikenteen määrän kasvusta, jonka uuden tien tuoma lisäkapasiteetti aiheuttaa. Aikasäästöt eivät siis todellisuudeessa toteudu, joten YHTALI-laskelma ei kuvaa tiehankkeen todellista merkitystä.
YHTALI ei sovellu joukkoliikennehankkeiden arviointiin, koska joukkoliikennehankkeiden tarkoitus on lisätä liikenteen kapasiteettia, ei nopeutta. Koska joukkoliikennehankkeiden arviointiin ei ole kehitetty omaa menetelmää, LVM on ohjeistanut käyttämään YHTALI-laskentaa myös joukkoliikenteessä, mikäli hankkeelle halutaan valtion maksuosuutta. Tavallisesti joukkoliikennehankkeiden YHTALI-kannattavuus on kuitenkin alle yhden eli kannattamaton ja vähäisetkin aikahyödyt saadaan hankkeen vaikutuksista henkilöautoilun nopeutumiseen.
Yksilöllinen liikenne
Ajoneuvoliikenne, jossa matkustaja on itse kuljettajana tai ajoneuvon kuljettaja palvelee vain yhtä matkustajaa tai samaan kohteeseen matkustavaa ryhmää. Henkilöauton käyttö on yksilöllistä liikennettä.
YTV
Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta. YTV:n jäsenkuntia ovat Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa. Yksi YTV:n tehtävä on ollut järjestää joukkoliikenne pääkaupunkiseudulla. YTV ei kuitenkaan ole järjestänyt joukkoliikennettä Helsingin kaupungin sisällä, vaan tästä liikenteestä on vastannut HKL. Vuodesta 2010 lähtien YTV:n joukkoliikennehallinto ja HKL:n joukkoliikenteen tilaaja- ja suunnittelutoiminnot yhdistetään, ja uusi organisaatio vastaa sekä Helsingin että mukana olevien ympäryskuntien joukkoliikenten suunnittelusta ja tilaamisesta. Katso myös erillinen YTV-sivu!.
Paluu pääsivulle. Paluu edelliselle sivulle tässä ikkunassa.
Sivu on luotu 2.8.2003 / AA. Viimeisin päivitys 15.3.2009 / AA.