Esikaupunkiradan vaunu Thielenbruchin radalta Kölnistä kuvattuna Kölnin raitiotiemuseossa Thielenbruchissa. Esikaupunkiradan keskikaupunkia verkkaisemmassa liikenteessä riitti yksi ovi vaunun keskellä.
Tällä sivulla selvitetään joukkoliikenteen kielenkäytössä esiintyviä nimityksiä.
Automaattiajo
Raideliikenne, jossa junan kiihdytys, jarrutus ja kulunvalvonta toimivat kuljettajan ohjauksesta riippumattomina. Muut kuljettajan tehtävät ovat ennallaan, eli kuljettaja valvoo junan kulkua ja suorittaa tarvittaessa hätäjarrutuksen.
Automaattimetro
Suljettu raideliikennejärjestelmä, jossa junan kiihdytys, jarrutus ja kulunvalvonta toimivat kuljettajan ohjauksesta riippumattomina. Kuljettajan tehtävä on valvoa matkustajien poistumista ja nousua junaan ja antaa junalle liikkeellelähtökäsky kun se on turvallista. Kuljettaja tekee myös tarvittaessa hätäjarrutuksen. Automaattimetro voi toimia myös kuljettajattomana metrona. Automaattisuus ei vaikuta vuoroväliin tai liikennöintinopeuteen. Katso myös VAL.
BRT (Bus Rapid Transit)
Bussein toteutettu nopea joukkoliikenne. USA:ssa tarkoittaa esimerkiksi moottoriteiden bussikaistoja. Brasilian Curitibassa BRT on tehty raideliikenteen tapaan siten, että bussit käyttävät noin metrin korkuisia laitureita. Bussit ova 2-nivelisiä, ja niissä on hyvin vähän istumapaikkoja kapasiteetin maksimoimiseksi. Katso myös bussimetro.
Bussi
Bussi on puhekielen nimitys linja-autolle, eli henkilökuljetukseen tarkoitetulle kadulla ja tiellä käytettävälle ajoneuvolle. Bussi siis kulkee kumipyörin, mutta sen voimanlähteenä voi olla polttomoottori tai sähkömoottori. Katso myös johdinauto, gyrobussi, urabussi.
Bussikaista
Joukkoliikenteen käyttöön kadulta varattu kaista, jolla ei ole kiskoja. Ks. myös joukkoliikennekaista.
Bussimetro
Joukkoliikenneväylä, joka on pääosin tai kokonaan muusta liikenteestä eristetty, ja jota liikennöidään bussein. Kansainvälinen vastaava nimitys Bus Rapid Transit (BRT). Maissa, joissa työvoiman ja polttoaineen hinta on erittäin halpa, bussimetro voi olla raideliikennettä edullisempi. Oberhausenissa Saksassa on ajatus yhdistetty raideliikenteeseen. Bussimetro-nimitys tuli esiin Helsingin metron rakentamisaikaisessa kritiikissä.
Duoraitiovaunu
Raitiovaunu, joka käyttä kahta erilaista energialähdettä. Duoraitiovaunut ovat yleensä kaksivirtaraitiovaunuja, mutta sähkön ohella voidaan käyttää myös polttomoottoria. Tällaista raitiovaunua kutsutaan myös hybridiraitiovaunuksi. Dieselaggrgaatilla varustettuja raitiovaunuja on ensimmäisenä otettu käyttöön 2004 Saksan Nordhausenissa.
Esikaupunkirata
Kaupunkikeskustojen raitiovaunuja raskaammilla raitiovaunuilla hoidettu taajamien välinen joukkoliikenneyhteys. USA:ssa vastaavilla radoilla oli nimityksenä interurban. Euroopassa esikaupunkiradat liitettiin usein osaksi kunnallista joukkoliikennettä, ja niiden kalusto yhtenäistyi 1970-luvulta lähtien normaaliin raitiovaunukalustoon.
Esikaupunkiradan vaunu Thielenbruchin radalta Kölnistä kuvattuna Kölnin raitiotiemuseossa Thielenbruchissa. Esikaupunkiradan keskikaupunkia verkkaisemmassa liikenteessä riitti yksi ovi vaunun keskellä.
Esimetro
Rata, joka rakennetaan ainakin osittain metroliikennettä varten, mutta jolla aluksi liikennöidään raitiovaunuin. Saksalainen Stadtbahn-järjestelmä perustui esimetron ajatuksen.
Guided bus
Ks. urabussi.
Gyrobussi
Bussi, jonka voimanlähteenä on vauhtipörä. Energiaa ladataan vauhtipyörään kiihdyttämällä sen pyörimisnopeutta. Lataus tapahtuu pysäkillä, jossa bussi kytkeytyy sähkönsyöttöön. Bussin kulkiessa vauhtipyörä käyttää generaattoria, joka antaa virtaa bussin ajomoottoreille.
Hybridi
Yleisnimitys joukkoliikennekalustolle, jossa on yhdistetty yleensä erillisen kaluston toimintoja. Hybridibussi ja hybridijohdinauto tarkoittavat, että bussi toimii sekä sähköllä että polttomoottorilla. Hybridiraitiovaunulla tarkoitetaan raitiovaunua, joka voi käyttää erilaisia käyttöjännitteitä tai jossa on sähkökäytön lisäksi polttomoottorikäyttö. Katso myös duoraitiovaunu.
Ilmajohtovirroitus
Vaunun sähköenergia johdetaan vaunuun raiteen yläpuolelle asennetun ajolangan kautta. Raidetta ei silloin tarvitse sähkövaaran vuoksi eristää ympäristöstä, ja siinä voi olla tasoristeyksiä sekä kävelijöille että katuliikenteelle. Katso myös erillinen sivu ilmajohdosta.
Ilmarata
Maanpinnan tai katutason yläpuolelle rakennettu rata.
Uutta ilmarataa. Kööpenhaminan automaattimetro, Örestadin asema.
Interurban
USA:ssa käytetty nimitys taajamien väliselle sähkömoottorivaunuin hoidetulle raideliikenteelle. Liikenne kukoisti 1940-luvulle. Sitten auto- ja rengasteollisuus osti yhtiöiden osakekannat lopettaakseen liikenteen, jotta ihmiset eivät voisi käyttä joukkoliikennettä vaan hankkisivat autoja. Euroopassa vastaavia yhteyksiä kutsuttiin esikaupunkiradoiksi.
Jatkuva kulunvalvonta
Junien kulunvalvontajärjestelmä, jossa junan sijainti on jatkuvasti tiedossa asetetulla tarkuudella, esimerkiksi 0,5 metrin tarkkuudella. Jatkuvan kulunvalvonnan etu on, että junien ajassa mitattava etäisyys voidaan asettaa niin lyhyeksi kuin kulloinenkin nopeus ja siitä seuraava turvallinen junien etäisyys matkana sallivat. Jatkuvan kulunvalvonnan vaihtoehto on kiinteisiin opastimiin ja tunnistuspisteisiin perustuva kulunvalvonta.
Johdinauto
Sähkökäyttöinen bussi, joka saa sähköenergian kadun yläpuolelle asennetuista kahdesta ajojohtimesta.
Joukkoliikennekaista
Joukkkoliikenteen käyttöön kadusta varattu kaista. Henkilöautoilu on kaistalla kielletty muuten kuin ryhmittymistarkoituksessa. Taksi- ja jakeluliikenne on usein sallittu. Joukkoliikennekaistat otettiin Helsingissä käyttöön 1970-luvulla, missä Helsinki on ollut edelläkävijä maailmassa.
Kaksivirtaraitiovaunu
Raitiovaunu, jonka sähkölaitteet kykenevät käyttämään sekä raitioteillä yleistä 600-750 voltin jännitettä että huomattavasti korkeamaa rautateillä käytettyä jännitettä. Näin samalla vaunulla voidaan liikennöidä sekä raitiotieverkossa että rautatiellä. Ensimmäiset kaksivirtavaunut on otettu käyttöön Karlsruhessa 1992. Tällaista liikennöintiä nimitetään Tram-Trainiksi.
Joukkoliikennevälineen kyky kuljettaa matkustajia. Ilmoitetaan usein matkustajamääränä tunnissa. Vaunun kapasiteetti on vaunun matkustajamäärä istuma- ja seisomapaikat yhteen laskettuna.
Linjan tai radan kapasiteetti on suurin mahdollinen junamäärä suhteessa aikaan, ilmoitetaan tavallisesti junamääränä tunnissa tai lyhimpänä mahdollisena junien väliaikana (vuorovälinä).
Linjan tai radan kapaisiteetti henkilöinä saadaan laskemalla yhteen yhden junan matkustajamäärä ja kertomalla se junien määrällä (tunnissa). Linjan kapasiteetti siis kasvaa, kun vaunun tai junan koko kasvaa sekä kun vuoroväli lyhenee.
Nopeus ei suoranaisesti vaikuta kapasiteettiin. Välillisesti se vaikuttaa siten, että nopeuden kasvaessa vuoroväli yleensä pitenee ja siten nopeus laskee linjan kapasiteettia. Ks. myös erillinen sivu kapasiteetista.
Kaluston kapasiteetti on vaunuun tai junaan mahtuva matkustajamäärä. Kun sekä bussit, raitiovaunut että metro- ja paikallisjunat ovat eri pituisia ja levyisiä, tarkoituksenmukaisin kapasiteetin mitta on henkilömäärä neliömetrillä. Kokonaiskapasiteetti vaihtelee saman kokoisella vaunulla sen mukaan, mikä on istuma- ja seisomapaikojen suhde. Tyypillisiä kaluston kapaisteetteja Euroopassa ovat :
Kaupunkijuna
Kaupunkialueen sisäiseen liikenteeseen sovellettu paikallisjuna. Eroaa yleisestä paikallisjunasta esimerkiksi pienemmän vaunukoon, pienemmän sallitun kaarresäteen ja alhaisemman huippunoepuden osalta. Kaupunkijunien sisustus voi olla myös vaatimattomampi, koska matka-aika on ajateltu lyhyemmäksi kuin yleisissä paikallisjunissa. Kaupunkijunan asemat ovat lyhyempiä kuin kaukoliikenteen tai yleisen paikallisliikenteen asemat. Jos kaupunkijunat kulkevat kaikkialla muusta junaliikenteestä eristetyllä radalla, voidaan sallia kalustolle vähäisempi törmäyslujuusvaatimus kuin yleiselle rautatiekalustolle. Saksankielisellä alueella nimitys on S-Bahn, mutta nimitys kattaa laajana myös rautateiden paikallisliikennettä. Esimerkki kaupunkijunasta: Berliinin S-Bahn.
Kaupunkirata
VR Oy:n nimitys paikallisjunaliikenteen käyttöön rakennetuille raiteille Helsingin ympäristössä.
Kiinteävälinen kulunvalvonta
Kiinteisiin opastimiin ja junan tunnistusantureihin (baliiseihin) perustuva kulunvalvonta. Kiinteässä kulunvalvonnassa junien lyhin ajallinen ja matkassa mitattu etäisyys määräytyvät kahden opastimen välisen etäisyyden eli suojastusvälin perusteella. Opastinten välin on oltava vähintään suurinta sallittua nopeutta vastaavan jarrutusmatkan pituinen, jotta liikenne on turvallista..
Kuljettajattomassa ajossa raideliikenne toimii ilman kuljettajaa. Kuljettajaton ajo ei käytännössä vähennä henkilökuluja, sillä kuljettajien sijaan tarvitaan henkiöstöä junaohjaukseen ja valvontaan. Kuljettajaton ajo on mahdollista vain täysin suljetussa järjestelmässä.
Kuljettajaton ei muuta järjestelmän kapasiteettia, mutta se laskee liikennöintinopeutta pidentyvien pysäkkiaikojen ja huippunopeuden laskun vuoksi.
Toiminta perustuu yleensä ajastukseen, eli seisonta-aika pysäkillä on asetettu ennakkoon. Matkustajaturvallisuuden vuoksi ovet toimivat hissin ovien tapaan, eli sulkeutuvat ovet aukeavat mikäli välissä on ihminen. Laitureiden reunalla on tavallisesti laituriovet, jotka estävät ihmisten joutumisen raiteelle kuljettajatta kulkevan junan yliajamaksi. Rata ja tunnelit on varustettava matkustajien omatoimiseen evakuointiin esim. jatkuvalla lairutilla tai tasatulla lattialla, mikäli vaunuista poistutaa päätyjen kautta.
Laituriovet
Kuljettajattomassa liikenteessä asemilla käytettävät laiturin reunan sulkevat ovet. Estävät matkustajia joutumasta radalle ja kuljettajattoman junan yliajamiksi. Laituriovia voidaan käyttää myös eristämään tunnelin ja aseman ilmatilat joko ilmastoinnin tai ilman epäpuhtauksien vuoksi.
Liityntäliikenne
Liityntäliikenteessä yksi matka perustuu matkan jakamiseen kahteen tai useampaan osaan. Osat ovat liityntämatka ja runkomatka sekä näiden välinen vaihto. Liityntäliikenne koostuu tavallisesti lyhyestä bussimatkasta ja pidemmästä raideliikennematkasta. Lue lisää erilliseltä liityntäliikenteen sivulta.
Linjanopeus (liikennöintinopeus)
Joukkoliikennelinjan keskimääräinen liikennöintinopeus, kun mukaan lasketaan pysäkeillä pysähtyminen ja muu liikenteen aiheuttama seisominen. Linjanopeuteen vaikuttaa eniten pysäkkien määrä ja välimatka. Vaunun huipppunopeudella on merkitystä vain silloin, kun pysäkkejä on hyvin harvoin, käytännössä harvemmin kuin 2 km välein. Linjanopeus ei anna hyvää kuvaa matkustusajasta, koska linjanopeuteen ei lasketa kävely- ja odotusaikaa.
Bussiliikenteen linjanopeus kaupunkikeskustoissa muun liikenteen seassa on 10–12 km/h ja raitiovaunuilla 10–15 km/h. Pikaraitiovaunuilla omilla kaistoillaan tai tunneliliikenteessä raitio- tai metrovaunuilla 25–40 km/h. Tärkeä syy korottaa linjanopeutta on joukkoliikenteen kustannusten vähentäminen, koska linjanopeuden noustessa tarvittava vaunumäärä vähenee.
Alla olevassa kuvassa linjanopeus huippunopeuden mukaan eri pysäkkiväleillä. Kiihtyvyys on 0,9 m/s2 ja pysäkkiaika 20 sekuntia.
Lähijuna
VR Oy:n nimitys paikallisjunille. Vastaavia junia ovat Saksassa S-Bahn-junat.
Maanalainen
Maanpinnan alle sijoitettu rautatie. Kalliiseen maanalaiseen rakentamiseen johtaa tilan puute kaduilla. 1950-luvulla maanalaisia suunniteltiin siksi, että kaduilta saatiin enemmän tilaa henkilöautoille. Ensimmäinen maanalainen rautatie avattiin Lontoossa 1863, ja käyttövoimana oli höyry. Sähkön käyttö 1800-luvun lopulla teki maanalaisten leviämisen mahdolliseksi, koska radat eivät enää tarvinneet tuuletusta.
Katso myös erillinen sivu Mikä on metro.
Maanalaista tunnelia Kööpenhaminan automaattimetrosta. Tunnelin valaiseminen on harvinaista, mutta Kööpenhaminassa matkustajat pääsevät katsomaan junan etuikkunasta.
Matka
Henkilön (matkustajan) siirtyminen lähtöpaikan ja määränpään välillä. Joukkoliikenteen matka voi koostua yhdestä tai useammasta noususta. Matka on esimerkiksi siirtyminen kodista työpaikkaan. Jos matkan vaiheet ovat kävely liityntäbussipysäkille, matkustaminen liityntäbussissa, kävely metrolaiturille, matkustaminen metrossa, kävely raitiovaunupysäkille, matkustaminen raitiovaunulla ja kävely työpaikalle, matkaan sisältyy 3 nousua ja 2 vaihtoa sekä liityntäkävelyt matkan molemmissa päissä. Matka on verrannollinen henkilöautolla suoritettavaan matkaan, nousu ei ole verrannollinen henkilöautomatkaan.
Usein joukkoliikenteen ilmoitettu matkamäärä on todellisuudessa nousujen määrä, koska nousut on helppo tilastoida. Matkojen tilastointi edellyttäisi esim. sitä, että lippujärjestelmä rekisteröi yksilöllisesti saman lipun käytön peräkkäiset nousut. Esimerkiksi avorahastuksen vuoksi tämä ei ole mahdollista, jolloin matkaan kuuluvien nousujen määrä saadaan selvitetyksi vain haastattelemalla.
Matkustusaika
Se aika, joka joukkoliikenteen matkustajalta kuluu matkaan lähtöpisteen ovelta päätepisteen ovelle. Tärkeimmät matkustusaikaan vaikuttavat tekijät ovat kävelymatkan ja odotusajan pituus. Matkustusaika on joukkoliikenteen nopeuden mittari. Joukkoliikennevälineen nopeus eli linjanopeus vaikuttaa vain osaan matka-ajasta. Yleensä korkea linjanopeus pidentää kävely- ja odotusaikaa ja usein koko matkustusaikaa. Linjanopeus ei mittaa joukkoliikenteen palvelun vaan liikennevälineen nopeutta. Katso myös erillinen sivu matka-ajasta.
Metro
Yleisnimitys pääosin maan alle rakennetuille raideliikennejärjestelmille. Metro-nimitys ei määrittele vaunujen kokoa tai leveyttä, raideleveyttä, virroitustapaa, junakokoa tai liikenteen ohjausjärjestelmää. Metroiksi nimitetyt järjestelmät ovat yleensä täysin muusta liikenteestä eristettyjä, eli niillä ei ole tasoristeyksiä tieliikenteen kanssa. Tunneleiden ohella metrot voivat olla rakennetut ilmaradoiksi katutason yläpuolelle. Saksassa metroja kutsutaan U-Bahniksi, USA:ssa Subwayksi, Englannissa Undergroundiksi ja Ruotsissa Tunnelbanaksi.
Katso myös erilliinen sivu Mikä on metro.
Metro-nimitys on peräisin Pariisin metrosta, jonka nimeksi annettiin vuonna 1900 Le Metropolitain.
Nousu
Liikennevälineen käyttöä kuvaava mittari, joka tarkoittaa yhden matkustajan nousua pysäkiltä bussiin, raitiovaunuun, metroon, junaan tai muuhun liikennevälineeseen. Nousu on eri asia kuin matka, joka voi koostua myös useasta noususta, vaikka matka voi olla myös yhden nousun matka. Nousu ei ole verrannollinen henkilöautomatkaan, koska nousu voi olla vain osa matkasta.
Usein joukkoliikenteen käyttömäärän sanotaan olevan matkoja, vaikka ilmoitetaan kirjattujen nousujen määrä. Tämä johtuu siitä, että nousuja on helppo tilastoida laskemalla vaunuihin nousevia matkustajia, mutta matkojen tilastointi edellyttää käytännössä haastattelututkimusta, koska yleensä lippujärjestelmät eivät kykene rekisteröimään lipun käyttäjän matkan vaiheita ja siten vaihtoja ja matkan nousujen määrää.
Nurmirata
Nurmetettu rata, käytetään usein raitioteillä ympäristösyistä. Nurmiradan etuna ovat:
Nurmirataa Saksan Freiburgissa.
Lyhytmatkaiseen, yleensä seudun sisäiseen liikenteeseen tarkoitettu junayhteys. Pysähdysväli tavallisesti 1–3 km. Suomessa VR Oy nimittää paikallisjunia lähijuniksi.
Paineilmaraitiovaunu
Paineilmaa käytettin raitiovaunuissa energiamuotona 1800-luvun lopulta lähtien ennen sähköistyksen yleistymistä. Paineilma oli vaihtoehto hevosten ja höyryvoiman käytölle. Koska paineilma käytössä jäähtyi voimakkaasti, paineilmaraitiovaunuissa käytettiin pientä hiilipolttoista lämmitintä paineilmakoneen jäätymisen esämiseksi. Tietoa Pariisin paineilmaraitiovaunuista tästä linkistä.
Pakkokäyttäjä
Pakkokäyttäjä tai pakkomatkustaja on henkilö, joka ei voi tai ei halua käyttää henkilöautoa. Tällöin ainoaksi liikkumistavaksi jää joukkoliikenteen käyttö. Joukkoliikenteen pakkokäyttäjiä on aina enemmän kuin neljännes väestöstä. Lisää tietoa erillisellä sivulla.
Pikaraitiotie
Raitiotie, jonka suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota vaunujen esteettömään kulkuun ja siten vaunun nopeuteen linjallaan eli linjanopeuteen. Tämä tapahtuu vähentämällä muun liikenteen vaunun kululle aiheuttamaa haittaa, kuten odotusta risteyksissä ja liikennevaloissa, turhien pysähdysten välttämistä, pysäkkiaikojen lyhentämistä sekä suuren nopeuden sallivaa radan rakennetta. Katso lisää pikaraitiotien olomuodoista.
Raideliikennekerroin
Kokemusperäinen kerroin, joka kuvaa joukkoliikenteen matkustajamäärän nousua, kun siirrytään bussiliikenteestä raideliikenteeseen. Raideliikennekerroin on vähintään 1,3–1,5, mutta myös huomattavasti suuremmista kertoimen arvoista on kokemusta. Raideliikennekerroin toimii myös kääntäen, eli sillä voidaan kuvata käyttäjämäärän laskua, jos raideliikenne muutetaan bussiliikenteeksi.
Raitiovaunu, Raitiotie
Yleisnimitys kiskoliikenteelle, joka voidaan sijoittaa kadulle. Nykyään raitiovaunut ovat sähkökäyttöisiä, ja ottavat sähkövirran ilmajohdosta. Kadun ohella raitiovaunut voivat kulkea myös tunneleissa, ilmaradoilla ja erillisillä omilla ratalinjoillaan. Katso lisää raitiotien olomuodoista.
Raitiovaunukaista
Pelkästään kadulla kulkevan raitiotien käyttöön varattu kaista. Muun liikenteen pääsy kaistalle voi olla estetty korokkeella tai reunakivivallilla. Raitiovaunukaista on kuitenkin päällystetty, jolloin sitä voivat käyttää hälyytysajoneuvot. Ks. myös joukkoliikennekaista.
Ratahallintokeskus
Lyhenne RHK. Valtion virasto, jonka tehtävä on rakentaa ja ylläpitää valtion omistama rautateiden rataverkko. VR-yhtymä ei siis omista rataa, vaan maksaa RHK:lle ratamaksua rataverkon käytöstä. Rataverkon ja liikennöinnin erottamisen tarkoitus on asettaa rautatie- ja maantieliikenne samanlaiseen tilanteeseen, jossa liikennöitsijä ei omista ja ole vastuussa väylästä, vaan maksaa siitä vain väylän käytön perusteella.
Ratamaksu
Korvaus rataverkon käytöstä. Ratamaksu koostuu perusmaksusta ja rataverosta. Korvauksen perustana on tonnikilometri. Henkilöliikenteessä ratamaksuon 0,1289 senttiä. Tavaraliikenteessä ratamaksu on diesel- ja sähkvetureiden vetämille junille eri suuri. Sähköllä hinta on 0,1727 snt ja dieselillä 0,2227 snt. Kerava?Lahti -rataosalta peritään lisäksi erityinen investointivero joka on snt/tonnikilometri.
RER-juna
Ranskan rautateiden hoitama paikallisjunaverkosto Pariisin alueella. Pariisin keskustassa nämä 2-kerroksiset junat kulkevat enimmäkseen tunneleissa.
RHK
Katso Ratahallintokeskus.
Sivukiskovirroitus
Vaunun sähköenergia johdetaan vaunuun raiteen vieressä olevan kolmannen kiskon, virtakiskon välityksellä. Virtakisko on noin 30 cm:n korkeudella, joten se aihettaa läheisyyteensä sähkövaaran. Sen vuoksi sivukiskovirroitteinen rata on eristettävä ympäristöstään. Katso myös erillinen sivu sivukiskosta.
S-juna: katso S-Bahn.
S-Bahn
S-Bahn (Schnell Bahn) on yleisnimitys Saksan rautateiden (DB, Deutsche Bahn) paikallisjunaliikenteelle. S-Bahn-linjoja on monissa Saksan kaupungeissa. Tavallisesti ne ovat sähkökäyttöisiä, mutta virroitustapa voi olla sivukisko (esim. Berliinissä) tai ilmajohto. S-Bahn-junat kulkevat usein tunneleissa suurten kaupunkien keskustoissa. Karlsruhessa S-junia ajetaan 2-virtajärjestelmän raitiovaunuilla. Pariisissa vastaava järjestelmä ovat Ranskan rautateiden (SNCF) RER-junat.
S-Bahn-juna Berliinissä, sivukiskovirroitus. Junat ovat samanlaisia kuin Helsingin 200-sarjan metrojunat. Karlsruhessa S-junat ajetaan raitiovaunukalustolla, joten ne voivat kulkea keskustassa myös kaduilla.
Stadtbahn
Pikaraitiotien nimitys Saksassa. Stadtbahnin määritys syntyi 1960-luvulla ratkaisuna maanalaisten (metrojen) korkeisiin kustannuksiin. Stadtbahnin idea oli rakentaa raideliikenne kaupungin keskustassa maan alle, mutta heti ydinkeskustan ulkopuolella kadulle tai erillisradalle. Alkuperäinen ajatus oli, että Stadtbahn-radat voisivat toimia "esimetroina". Rata rakennettaisiin sellaiseksi, että siinä voisi myöhemmin liikennöidä raskaalla metrokalustolla. Mutta aluksi liikennöitäisiin tavallisin tai hieman kookkaimmin ja nopeammin raitiovaunuin. Lue lisää erilliseltä Stadtbahn-sivulta.
Suljettu järjestelmä
Raideliikennejärjestelmä, jolla ei ole yhteyttä muihin raideliikennejärjestelmiin. Täysin suljetulla järjestlemällä ei ole liittymäkohtia myöskään muihin liikenteen järjestelmiin, eli radalla ei ole tasoristeyksiä tai jalankulkua raiteen yli eli laituripolkuja.
Sumppuuntuminen
Bussliikenteen yleinen ongelma, kun vuoroväli on liian tiheä. Sumppuuntumisessa myöhemmin lähtenyt vuoro saavuttaa edellisen, koska edellisellä menee pitkä aika pysäkillä kerätessään matkustajia, kun myöhemmin lähteneellä vuorolla ei ole matkustajia kerättävänään. Ongelma esiintyy myös raitioliikenteessä, jota ajetaan bussin tavoin ilman aikataulun täsmäytystä. Pysäkkikohtaisten aikataulujen noudattaminen poistaa ongelman.
Tram-Train
Nimitys raitioliikenteelle, joka ulottuu kaduilta rautateiden raiteille. Käsite on syntynyt Karlsruhessa ja tullut kuuluisaksi 1990-luvun alussa, jolloin Karlsruhe hankki ensimmäiset kaksivirtavaunut, jotka toimivat sekä rautateiden että raitioteiden ilmajohdon jännitteellä. Samanlaista liikennettä on suunniteltu Tampereelle nimellä Tam-Train.
Työssäkäyntialue
Työssäkaäyntialue on se alue jonka sisällä matkustetaan päivittäin kodin ja työpaikan välillä. Nykyisin työssäkäyntialue on kaupungin rajoja merkittävämpi alueen rajaus, joka muodostuu useista kunnista.
U-Bahn
Yleisnimitys ainakin osittain maan alla kulkeville raideliikennejärjestelmille Saksassa. Suurin osa U-Bahneista (U=Unterirdisch) on pikaraitiotiejärjestelmiä, joiden perustana on 1960-luvulla syntynyt Stadtbahn-konsepti.
Urabussi
Bussi, joka ainakin osalla reittiään kulkee pakko-ohjauksessa siten, ettei kuljettajan tarvitse ohjata bussia ohjauspyörästä. Esimerkkejä urabussista: Essen, Nancy. Lue näistä Urabussi-sivulta.
Urabussi Nancyssa. Pakko-ohjaus tapahtuu katuun upotetun kiskon avulla.
Vaihto
Joukkoliikennematkan osa, jossa matkan aikana vaihdetaan vaunusta toiseen. Vaihto on esim. siirtyminen liityntäbussista metroon tai vaihtaminen raitiovaunua linjalta toiselle linjalle.
VAL
Ranskalaisen Matra-nimisen yrityksen 1980-luvun alussa kehittämä 2-akselisin kumipyörin varustetuin vaunuin toimiva kuljettajaton kevytmetrojärjestelmä. Junapituudet ovat 1–2 vaunua eli 26–52 metriä. Kapsiteetilataan VAL-metrot vastaavat raitiotietä, mutta rata- ja asemakustannukset ovat raskaiden metrojen luokassa. VAL-metroja on käytössä (vuonna 2008) 8 kappaletta, joista 5 Ranskassa.
Kirjainlyhenne VAL tuli alunperin sanoista Villeneuve d'Ascq à Lille Ranskan Lillen kaupunkiin 1983 rakennetun ensimmäisen linjan mukaan. Nykyään kirjainten on päätetty tarkoittavan Véhicule Automatique Léger eli automaattinen kevytajoneuvo. Tuotteena VAL on nykyään (2008) Siemensin omistuksessa.
VAL englanninkielisessä Wikipediassa.
Vuoroväli
Kahden peräkkäisen joukkoliikenteen vaunun tai junan välinen aikaero. Vuoroväli ratkaisee linjan tai radan kapasiteetin yhdessä vaunun tai junan matkustajakapasiteetin kanssa.
Väsymislujuus
Väsymislujuudella tarkoitetaan sitä aineen sisäistä jännityksen arvoa, jolla aine kestää murtumatta äärettömän määrän kuormituskertoja. Kun jännitysarvot ovat väsymislujuuttaa suurempia, aine murtuu tietyn kuormituskertamäärän jälkeen. Murtolujuus on se jännityksen arvo, jolla aine murtuu jo ensimmäisellä kuormituskerralla.
Väsymislujuus on tullut ajankohtaiseksi joukkoliikenteessä Combino- ja Variobahn-mallisten raitiovaunujen yhteydessä. Molempien vaunujen korirakenteen havaittiin kestävän vain muutaman vuoden käyttöä. Vaunujen rakenne on sellainen, että vaunuun kohdistuvat voimat aiheuttavat väsymislujuuden ylittäviä jännitysarvoja.
Combino-vaunut valmistaja Siemens korjasi muuttamalla vaunun rakenteen sellaiseksi, että koriin kohdistuvat voimat ja niiden aiheuttamat jännitykset pienenivät.
Paluu pääsivulle.
Sivu on luotu 2.8.2003 / AA. Viimeisin päivitys 5.7.2008 / AA.