tst_index

TURKU

Turun joukkoliikenne

Uusi raitiotiehanke

Ensimmäiset raitiotiet

Uudenkaupungin rata

Turun joukkoliikenteen historiaa

Lähteitä


Takaisin
Kaupunkiliikenne-pääsivulle

Uudenkaupungin Kalarannan seisakkeella voisi näyttää tältä, kun Uuteenkaupunkiin liikennöidään nykyaikaisilla kevyillä moottorivaunuilla. Kuva Varsinais-Suomen liiton selvityksestä 2004.

Uudenkaupungin rata

Turun seudulla oli paikallisjunaliikennettä Naantaliin ja Uuteenkaupunkiin alkaen 1920-luvulta, kun radat valmistuivat. Junaliikenne Naantaliin päättyi 1972, kun liikenteeseen käytetty kevyt moottorivaunukalusto vanheni. Junaliikenne Uuteenkaupunkiin jatkui vuoteen 1992, lopuksi typistetyillä kaukoliikenteen moottorijunilla.

Uudenkaupungin rata on nykyään vain tavarajunaliikenteen käytössä. Radan sähköistyksestä on päätetty vuonna 2017. Perustelu sähköistykselle on välttää tavarajunien veturinvaihto Turussa. Sähköistyksen kustannusarvio on 21 M€. Työ on tarkoitus tehdä vuoden 2019 aikana.

Turun seudun joukkoliikenteen tulevaisuutta on pohdittu rakennemallityön yhteydessä. Vuonna 2012 hyväksytyssä rakennemallissa vuodelle 2035 Turussa on seudullinen raitiotie sekä paikallisjunaliikenne. Sähköistys helpottaa henkilöjunaliikenteen järjestämistä radalle, koska Suomessa ei ole kuin 16 pienehköä dieselmoottorivaunua, eikä niitä ole vapaana. Sen sijaan Suomessa on runsaasti käyttämätöntä sähkömoot­tori­junakalustoa, jota on vapautunut pääkaupunkiseudun lähijunaliikenteestä.

Päätös sähköistää Uudenkaupungin rata vuonna 2019 on aktivoinut pyrkimyksen käynnistää seudullinen paikallisjuna­liikenne. Vuoden 2000 jälkeen paikallisjuna­lii­kennettä on tutkittu useissa selvityksissä. Yhtenä esikuvana seudulliselle paikal­lis­ju­na­liikenteelle on ollut Ruotsin Länstrafiken-järjestelmä. Sen idea on, että alueet ja seudut saavat itse päättää junaliikenteestä omalla alueellaan. Järjestelmä on ollut toiminnassa yli 30 vuotta ja kokemukset osoittavat junaliikenteen olevan seutujen eduksi.

Junaliikenteen käynnistämisen eduksi on myös käynnissä oleva muutos VR-Yhtymän osalta. Valtio on purkamassa yhtymän yksinoikeussopimuksen junaliikenteeseen ja jakamassa yhtymän kalusto-, infra- ja palveluyhtiöihin. Vaikka Uudenkaupungin rata ei ole sisältynyt yksinoikeussopimukseen, kaluston omistuksen ja vaatimukset täyttävän henkilöstön vuoksi junaliikenteen järjestäminen on ollut riippuvaista VR-Yhtymästä ja sen halusta sekä hinnoittelusta mahdolliseen palveluhankintaan.

Teknisesti Uudenkaupungin rata edellyttää asemien henkilöliikennelaitureiden ja tieyhteyksien palauttamista. Tavaraliikennekäytössä laitureista on ollut ainoastaan haittaa radan kunnossapidolle, joten laiturit on tarpettomina purettu. Työ on luontevaa tehdä sähköistyksen yhteydessä.

Tällä hetkellä (2018) seisomassa oleva Sm1-2 sähkömoottorijunakalusto on teknisiltä ominaisuuksiltaan sopivaa Uudenkaupungin radan liikenteeseen. Junien kiihtyvyys ja nopeus riittävät kahden tunnin kiertoaikaan. Se on merkittävää kalusto- ja kuljet­ta­ja­tarpeen kannalta. Junien puute on, etteivät ne ole esteettömiä, eli niiden lattia on korkeammalla kuin Suomen rautateiden laiturikorkeus. Esteettömyys on kuitenkin ratkaistavissa siten, että yksi ovi saadaan toimimaan esteettömänä.

Henkilöjunaliikenteen aloittaminen on teknisesti ja kaupallisesti mahdollista samaan aikaan kun sähköistys valmistuu. VR-Yhtymän järjestelyt ja kalusto- ja palveluyhtiöt ovat silloin toiminnassa.

Hallinnollisesti ja lainsäädännön osalta junaliikenteen aloittaminen edellyttää toimenpiteitä.

Lainsäädännön puitteissa Uudenkaupungin radan henkilöliikenteen toimivaltainen viranomainen on Liikenne- ja viestintäministeriö, eivät Turun seudun kunnat tai Uusikaupunki. Ei myöskään Varsinais-Suomen liitto. Nykylainsäädännön puitteissa seudun ja kaupunkien tulisi sopia liikenteestä ja sen taloudesta ministeriön kanssa. Maakuntauudistukseen liittyvissä järjestelyissä olisi luontevaa, että toimivalta Uudenkaupungin radan tapaisissa tilanteissa olisi paikallisviranomaisilla.

Joukkoliikenteen yleiseen tapaan liikennepalvelulla on taloudellinen riski, joka tar­koit­taa, etteivät lipputulot mahdollisesti kata kaikkia kustannuksia. Siksi liikenteestä kiin­nostuneiden tahojen, käytännössä ratavarren kuntien, tulee olla kykeneviä talou­del­liseen vastuuseen ja halukkaita ottamaan vastuu.

Matkustavan asiakkaan kannalta tärkeätä on palvelun laatu ja tuotekonsepti. Turun seudulla on käytössä yhtenäinen lippujärjestelmä. Sen puitteissa asiakas voi ostaa yhden lipun, joka on voimassa koko matkaketjun. Matkan hinnan lisäksi asiakkaalle on tärkeätä, että sama lippu toimii koko matkalle. Eli junalippuun sisältyy oikeus paikalliseen bussiliikenteeseen. Tai tulevaisuudessa Turun mahdolliseen raitio­lii­ken­teeseen, joka on osa Turun lippujärjestelmää.

Turun seudulla on jo nyt seutulippujärjestelmä, joka mahdollistaa sopimusten perusteella Turun naapurikuntien osallistumisen Turun lippujärjestelmään. Sama sopimus on mahdollista tehdä Uudenkaupungin junan kanssa.


Sivu on tehty 16.5.2018 / AA.